Seikkaileva sokko
Toimitus
21.3.2024
Maatalousyrittäjä Heikki Mäkelä, 45, Perhosta kertoi elämänsä toteutuneista haaveista ja vielä toteutumattomasta unelmastaan. Hänellä on perusajatus, että kenenkään ei tarvitse tehdä samoja asioita kuin hän tekee, mutta jos joku saa ahaaelämyksen tai kimmokkeen kuultuaan Heikin elämäntavasta, hän voi saada rohkeutta ylittää itsensä. Ei toki tarvitse kiivetä Kilimanjarolle, vaan pienempikin lenkki riittää.
Pitkällä polkupyöräretkellä Pohjois-Norjaan vuonna 2017 Heikki Mäkelä halusi tuoda julki positiivista elämäntapaa ja näkövammaisyrittämistä. Hänen mielestään rajoitteisetkin ihmiset voivat tehdä sellaisia asioita, joita heidän ei välttämättä kuvitella tekevän.
– Olen useasti sanonut, että moni muu on päässyt elämässään pidemmälle kuin minä. Pääsin 50 metrin päähän lapsuudenkodistani, jonka pihapiiriin rakensin oman talon. Perin vanhemmiltani lypsykarjatilan noin 20 vuotta sitten. Navetassa on noin sata lehmää ja kymmeniä vasikoita ja hiehoja. Pihattonavetassa lehmät ovat irti. Puhutaan lehmäliikenteestä. Niiden pitää päästä koko ajan lypsylle, silloin kun ne sitä tarvitsevat. Lehmät ohjautuvat itse lypsykoneiden luo. Kaksi lypsyrobottia hoitaa lypsyn. Säilörehuvaunut hoitavat ruokinnan. Mahdollisimman paljon on pyritty ottamaan automaatiota mukaan lehmien terveyden seuraamiseen. Traktoreissa on gps-ajo-opastimet, jos tulee sellaista työtä, josta ei niin näkyvää jälkeä jää, niin ajo-opastimet neuvovat, mistä pitää ajaa, ja miten pitää ajaa.